RFID-tekniikan historia

RFID-teknologian juuret liittyvät tutkan keksimiseen 1935. Toisen maailmansodan aikana Sir Robert Alexander Watson-Wattin keksimää tutkaa käytettiin varoittamaan lähestyvistä lentokoneista. Pian brittiläiset keksivät lisätä lentokoneisiin lähettimen, joka osasi automaattisesti vastata tutkasignaaliin tunnistussignaalilla. Järjestelmää kutsuttiin nimellä "identify friend or foe", IFF-järjestelmä, ja se oli ensimmäinen RFID-järjestelmä maailmassa.

Tutka- ja radiotekniikan kehittyessä 1950-60 -luvuilla RFID:n ideaa alettiin soveltamaan varashälyttimissä, joita näkee edelleen vähittäismyymälöissä. Nämä ns. EAS (Electronic Article Surveillance) -järjestelmät ovat yksinkertaisia RFID:n tapaisia järjestelmiä, joissa tunnisteet sisältävät yhden bitin tietoa: hälytin päällä tai hälytin pois päältä.

Ensimmäinen RFID-tekniikan patentti myönnettiin vuonna 1973 ns. RFID-aktiivitunnisteelle. Samana vuonna myönnettiin patentti RFID-avaimelle, joka toimi samalla periaatteella kuin nykyajan hyvin yleiset kulunvalvonnan RFID-avaimet.

Ensimmäisiä RFID-tekniikan kaupallisia sovelluksia oli 1980-luvun puolivälissä kaupallistettu RFID-aktiivitunniste automaattista tunnistusta varten tietulleissa. Tämä nykyään hyvin yleisen sovelluksen tekniikka kehitettiin alunperin Yhdysvaltain hallituksen tutkimusohjelmassa Los Alamosissa, missä tarkoitus oli löytää ratkaisu radioaktiivisen materiaalin seurantaan.

Los Alamosissa kehitettiin myös passivitunnisteiden tekniikkaa lehmien tunnistukseen ruokinnassa. Sairaille lehmille tuli antaa lääkettä, mutta valvonta oli vaikeaa. Tiettyjen lehmien tuli saada vain tietty määrä tiettyä lääkettä. Ratkaisuna lehmien ihon alle kiinnitettiin passiiviset 125 kHz (LF taajuusalue) RFID-tunnisteet. Järjestelmä on edelleen käytössä. LF taajuusalue löysi sovelluksia myös avainkorteissa ja avaimenperissä.

Ajan myötä siirryttiin käyttämään 13,56 MHz (HF taajuusalue) RFID-järjestelmiä. Nykyisin 13,56 MHz -tekniikka on yleisessä käytössä lähietäisyyksien RFID-sovelluksissa, avainkorteissa, matkalipuissa, ja muissa ns. älykorteissa.

1990-luvun alussa IBM patentoi UHF-taajusalueella (860 - 930MHz) toimivan RFID-järjestelmän. Korkeammat taajuudet mahdollistavat suuremman lukuetäisyyden ja nopeamman datansiirron. IBM myi patenttinsa 1990-luvun puolivälissä Intermecille, joka oli viivakoodijärjestelmiin erikoistunut yritys.

UHF-taajuusalue on nykyisin hyvin lupaava tekniikka logistiikkasovelluksiin. Yhdysvalloissa Department of Defence ja Wal-Mart, Britanniassa Tesco, Saksassa Metro Group ovat toteuttamassa UHF-taajuusalueen RFID-järjestelmiä. Suomessakin ensimmäiset tuotantokäytössä olevat logistiikan UHF-järjestelmät ovat nähneet päivänvalon teollisuudessa.